Lääkärissä

Kävin eilen YTHS:n lääkärillä gynekologisessa tarkastuksessa. YTHS:llä ei varsinaiselle gynekologille ilmeisesti pääse kuin mutkien kautta, enkä tähän mennessä edes tiennyt että siellä sellainen on. Papa-koetta ei otettu, koska vuosin edelleen (seitsemättä päivää) verta ja tällöin tuloksesta usein tulee kuulemma vaikeasti tulkittava. (En suoraan sanoen edes tiedä, mitä kyseinen koe kertoo, mutta ilmeisesti se on tärkeä ottaa aika ajoin.) Käyn ensi viikolla labrassa otattamassa sen ja samalla otetaan joitain muita kokeita, joista sitten menevät tulokset gynekologille, jolta sain ajan juhannuksen jälkeiselle viikolle.

Lääkäri sanoi, että kaksi kertaa missattu ovulaatio on vielä ihan normaalia ja sisätutkimuksessa ei löytynyt mitään ihmeellistä, joten tuli vähän parempi fiilis. Ihmeen vähän aikaa se siellä puuhaili, muistelin että ronkkiminen olisi ollut paljon piinallisempaa ja kestänyt kauemmin. Ehkä gynekologi tonkii tarkemmin?

Vaikka lekurin mukaan mitään huolestuttavaa ei vaikuta olevan meneillään, ilmeisesti on kuitenkin ihan perusteltua tutkia asiaa jos ovulaatioita jää väliin ja gynekologi sitten ilmeisesti tsekkaa ultraäänellä onko jotain häikkää. (Olen hyvin epämääräisesti perillä kaikista asioista mitä alapäässä voi mahdollisesti olla meneillään.) Tuli kuitenkin vähän rauhallisempi olo kun lääkäri sanoi, että kun kierto menee sekaisin, se menee sitten kunnolla sekaisin ja menkat voivat tulla parin viikon välein tms. Oma 26-30 päivän mittainen kiertoni on siis kuulemma ihan säännöllinen - vaikka ovulaatioita jäisikin joskus väliin. Kurjaa kuitenkin missata mahdollisia tilaisuuksia tulla raskaaksi, niitä kun on muutenkin niin harvoin.

Olen tosi tyytyväinen, että lääkäri otti minut vakavasti ja lähetti eteenpäin. Varmaan rauhoitun jos mitään vikaa ei löydy ja alan ottaa iisimmin. Nyt menkat ovat viimein loppuneet ja alkaa taas tuntua hedelmälliseltä ja huvittaisi sekstailla... Odotettavissa varmaankin on, että ovulaatio tulee taas aikaisin, kuten viimeksikin anovulatorisen kierron jälkeen. Tällä kertaa olen valmiina siihen.

Viime aikoina - ehkä siksi että hellekelit ovat päällä - on alkanut näyttää siltä, että kaikki ovat raskaana. Kaiken lisäksi sukulaistyttö, nuorempi kuin minä, päkisti juuri vauvan ulos ja vanha ystäväni saa esikoisensa ihan näinä päivinä. Olen niiiiiin kateellinen. Muistan miten kuvittelin hänen raskausuutisestaan kuullessani olevani jo kohta itsekin raskaana, varmasti ennen kuin vauva syntyisi. Vaan ei. Nopeasti riensi tämäkin aika. Suoraan sanoen vituttaa, koska ystäväni piti muka olla vaikea tulla raskaaksi, mutta hän onnistui siinä ekalla kertaa kun sekstaili oikeaan aikaan, vaikka kierron pituus oli kuulemma yli 50 päivää! Onko reilua?

Löysin muuten uutta greippimehua kaupasta: Valion Hedelmätarha-merkkistä greippi-verigreippi-tuoremehua. Nyt on niin pahaa kamaa, että on pakko olla lääkitsevää!

Pohjalla

Eilinen päivä meni ihan pohjamudissa. Itkin vaan lohduttomasti mieheni olkapäätä vasten. Ällöttää koko oma itse ja ruumis, joka ei meinaa toimia missään asiassa niin kuin pitäisi. Saaketin siitepölykin tukkii nenän ja mustaa mielen tällä hetkellä, enkä tosiaan edes popsi niitä muutenkin niin tehottomia mutta hedelmällisyyttä alentavia antihistamiineja. Vituttaa kaikki turha vaivannäkö, vitamiinien popsiminen, greipinsyönti ja punaviinin latkiminen, rasvaiseen maitoon vaihtaminen, kahvin juonnin rajoittaminen kolmeen kuppiin päivässä, yletön seksifestivaali, joogaaminen, lenkkeily ja kaikki... kun sitten ei edes tule koko vitun ovulaatiota! Ja kaiken kukkuraksi mies on ollut tämän viikon kipeä, kuumeinen jopa, i.e. keittänyt siittiöitä, mistä toipumiseen voi mennä jopa puoli vuotta.

Vittu jee!!!

Ollaan tässä muuten päätetty muuttaa, mikä tapahtuu virallisesti heinäkuussa. Nyt alkaa sekin ahdistaa. Päätettiin muuttaa pienempään asuntoon, koska meillä on älytön vuokra ja turhia neliöitä olohuoneessa. Vuokraa saatiin alennettua melkein parisataa ja neliöitä katoaa 25, joiden mukana myös yksi huone: muutamme siis kolmiosta kaksioon. Tähän kolmioon muuttoa ei mitenkään suunniteltu ajatellen perheenlisäystä - muutimme aikanaan tähän ensimmäisen kerran yhteen. Silloin kaksioon muuttaminen tuntui ahdistavalta. Nykyään olemme jo niin perheytyneet, ettei oman tilan tarve ole enää niin suuri ja kaksioon muutto alkoi tuntua ihan ookoolta idealta. Mutta kyllä se silti nyt vähän alkaa ahdistaa. Jos tulee riita olohuoneessa, toisen pitää painua ovia paiskoen makuuhuoneeseen. Ja koska se ovien paiskoja on yleensä mies enkä minä, se painuu silloin minun reviirilleni, koska täällä makuuhuone on aina ollut enemmän "minun" alueeni, kun taas miehellä on kokonainen huone kamoilleen ja itsensä toteuttamiselle. Ja minulla siis sängyn täyttämä huone. Mutta nyt siis tosiaan mieskin joutuu luopumaan man cavestaan.

No, anyway, mietityttää tässä että onko pienempään asuntoon muuttaminen nyt huonon onnen manaamista, viesti maailmankaikkeudelle siitä, ettemme odota perheenlisäystä lähiaikoina. Toisaalta isompaan asuntoon muuttaminen ja lastenhuoneen kalustaminen se vasta toisikin huonoa onnea, luulen. Ehkä tämä toimii käänteispsykologisesti hyvin ja tulen raskaaksi heti kun muutetaan. Jooko, pliis?

Tai ehkä asuinolosuhteilla ei ole mitään tekemistä lisääntymisen kanssa.

Anovulatorinen kierto!

Taas alkoi oudot menkat kolme päivää sitten: pieni liraus verta tuli ja sen jälkeen ei mitään. Olen päätellyt, että tämä yleensä tarkoittaa anovulatorista kiertoa, mikä tukee kyllä havaintojani siitä, ettei ovulaatiota tosiaan tuntunut tulevan. Tämä on jo toinen kerta tänä vuonna, eikä tällaista ole aiemmin koskaan tapahtunut. Mitä hittoa? Olen kyllä ollut stressissä, mutta niin varmaan joskus aiemmin elämässäkin.

Eilen illalla oli ihan hirveät selkäkivut ja samanlainen olo kuin joskus teininä kun kärsin selittämättömistä mahakivuista, jotka kestivät ikuisuuksia ja tulivat aina silloin tällöin, muutaman kuukauden välein. Luin että anovulatoriset kierrot ovat yleisiä nuorille hedelmällisyyden alkuvaiheessa oleville sekä sen loppupäässä oleville naisille, joten olisi ihan loogista, että olisin kärsinyt niistä teininä tietämättäni. Mutta kivuista ei kyllä missään mainittu mitään.

Ensi viikolla olen siis menossa gynekologiseen tarkastukseen, mistä olen iloinen. Nyt tässä vaan odottelen, josko vielä ne oikeat menkat alkaisivat. Tein varmuuden vuoksi raskaustestinkin eilen kun olin lähdössä juopottelemaan, mutta ei kyllä ollut edes odotusta ilmassa. Pakko vaan uskoa, että olen varmaan ainakin kaksi ovulaatiota jättänyt tänä vuonna väliin, ja toivoa, että kyseessä on ohimenevä sattuma eikä oire jostain vakavasta.

Edelleen tosin hämmentää se, että viiva kuitenkin ovulaatiotestissä voimistui. Netikeskusteluista päättelin kuitenkin, että näin on muillekin käynyt, eli ilmeisesti lh-hormonia ilmenee, vaikkei ovulaatiota lopulta tapahtuisikaan. Samoin tissien turpeus ei sitten sekään ilmeisesti riipu lopulta ovulaatiosta.

Surkeus. :(

Kaivattu, missattu?

Okei, öö, mitä? Tuhlasin arviolta kymmenen ovulaatiotestiä tässä kierrossa selvittääkseni tarkalleen hedelmälliset hetkeni. ClearBluen testit näyttivät aina tyhjää rinkulaa ilman hymynaamaa - ne ovat siitä hyviä, että tietävät täsmälleen milloin ovulaatio on, mutta siitä huonoja, etteivät anna mitään vihjeitä ovulaation läheisyydestä silloin kun se ei ole päällä. Niinpä testasin välillä liuskatesteillä. Niihin kuulemma tulee jonkinlainen viiva aina olipa kierto missä vaiheessa tahansa, minkä kyllä uskon. Sunnuntaina (muistaakseni se oli sunnuntaina) viiva oli kuitenkin niin voimakas, että uskoin ovulaation olevan ihan ovella. Niinpä jatkoin ClearBlue-testeillä - jotka antoivat edelleen vain surullista rinkulaa.

Nyt, torstaina, tai itse asiassa jo eilen, huomaan että rintani ovat turvoksissa ja vähän arat juuri niin kuin yleensä ovulaation jälkeen. Olen hämmentynyt. Onko ovulaatio tapahtunut ja jäänyt huomaamatta? Onhan se teoriassa kai mahdollista, että ClearBluen testi on häiriintynyt vaikka liian laimeasta virtsanäytteestä tms. Mutta yleensä tunnistan ovulaation kuitenkin liman koostumuksesta - yhtäkkiä sitä vain on ihan liukas. Nyt ei tällaista vaihetta tullut ollenkaan. Ja nettikeskustelut viittaavat siihen, että juuri greippikuurin jälkeen ovulaatiolimojen pitäisi olla jotenkin erityisen helposti havaittavissa.

Rintojen arkuus viittaa siihen, että ovulaatio kuitenkin olisi tapahtunut. Samoin liuskatesti, joka sunnuntaina näytti voimakasta viivaa. Tai ainakin näin uskoisin. Viivahan indikoi LH-hormonin määrää elimistössä ja kun viiva kuitenkin oli niin voimakas - vaikkei yhtä voimakas kuin kontrolliviiva, mikä viittaisi ovulaatioon - eikö se tarkoita, että kyseistä hormonia kuitenkin on ollut elimistössä? Ja eikö hormonin olemassaolo elimistössä tarkoita, että ovulaatio on tapahtunut - vai voiko ovulaatio jäädä tapahtumatta ikään kuin viime hetkellä, vaikka elimistö on siihen valmistautunut?

Silti, en tajua... Miksi ei limoja? Miksi ClearBlue ei tunnistaisi ovulaatiota, vaikka sen pitäisi näyttää hymynaamaa kahtena hedelmällisimpänä päivänä? Onko mahdollista, että ovulaatio on "lyhyempi" joskus, eikä näy testeillä niin pitkään?

Sunnuntaina sekstailimme mieheni kanssa kun olin tullut lenkiltä ja olin ihan hikinen. Sillä hetkellä olin liukas, mutta lenkiltä tultuani olen aina - hikeä?

No, mikäli ovulaatio on tapahtunut, se luultavasti on tapahtunut sunnuntaina tai maanantaina. Sekstailimme sunnuntaina päivällä ja maanantain ja tiistain välisenä yönä, joten mikäli ovulaatio on ollut, teoriassa on mahdollista, että olisin hedelmöittynyt.

Jotenkin nyt vaan tuntuu ikävästi siltä, että kiertoni on täysin vituillaan ja voi hyvin olla mahdollista, että ovulaatio on jäänyt kokonaan väliin, koska olen ollut niin rankan fyysisen ja henkisen stressin alla jo pitkään. Pelkään kuollakseni että näin on.

Kahden viikon päästä olen menossa gynekologiseen tarkastukseen, ihan yleisesti, koska en ole kolmeen vuoteen käynyt. Ehkä sitten olen viisaampi ja voin pyytää pääsyä jonkinlaisiin tutkimuksiin. Nettikeskusteluista olen päätellyt, että ovulaation voidaan todeta tapahtuneen tai jääneen tapahtumatta verikokeella jossain vaiheessa kiertoa. Ehkä siitä voisi aloittaa...

Missä oot, ovulaatio?

Apua, missä ovulaationi kuppaa? Edellisessä kierrossa se tuli yllättäen tosi aikaisin, joten aloitin tässä kierrossa aviomieheni sinnikkään seksiin painostuksen jo viikko sitten. PeriodTrackerin mukaan ovulaation olisi pitänyt olla toissapäivänä, mutta ei näy eikä kuulu. Yritän tulkita limoja (yäk), mutta on vaikeaa, en ymmärrä!

Olen käyttänyt ClearBluen ovulaatiotestejä, jotka ovat näyttäneet surullista tyhjää ympyrää päivästä toiseen. Ehkä tänään täytyy kokeilla viivoista tulkittavaa tikkua. Jospa siihen jonkinlainen viiva ilmaantuisi kertomaan, että LH-hormonia kuitenkin löytyy.

Odottavan aika on toooooosi pitkä. Tuntuu, että olen jo ikuisuuden syönyt greippejä ja menossa on jo kolmas viinipullo lisäämässä verenkiertoa kohdussa. Ei kai ovulaatio voi käyttäytyä kuin menkat ja lykkääntyä vain siksi, että sitä miettii? Olen nähnyt niin paljon vaivaa tullakseni raskaaksi, juon punaista maitoa nytkin kahvissa, ensimmäisessä kolmesta kupista, lopetin antihistamiinit vaikka siitepölykausi rehottaa valloillaan... Melkein masentaa jo etukäteen, että tulen taas pettymään. Melkein, koska nyt masiksen tilalle on hiipinyt kauhu, että mitä jos ovulaatiota ei tule ollenkaan.

Nggggh.

Hedelmällisyys huippuunsa

Varmaan jokainen, joka yrittää tulla raskaaksi, googlaa jossain vaiheessa projektiaan, kuinka raskaaksi tuloa voisi edesauttaa. Ainakin tonkimalla amerikkalaisia sivustoja voisi projektiin varmasti todella upottaa aikaa ja rahaa. (Ben Eltonin Vauvahorkassa kokeillaan jos jonkinlaista metodia hedelmällisyyden parantamiseksi.) Uskon kuitenkin, että vippaskonstit eivät auta niitä, joilla on jokin lisääntymiseen liittyvä ongelma. Toisin sanoen jos naisen on fyysisesti mahdollista tulla raskaaksi miehestään, näin kyllä käy. Vippaskonstit voivat kuitenkin mahdollisesti nopeuttaa sitä, onhan jo plasebokin todistetusti äärimmäisen tehokasta.

Tärkeintä kuitenkin lienee se, että naisen on mahdollista tehdä jotain konkreettista ovulaation odottelun aikana. Minusta ainakin on kohtuutonta, että raskaaksi voi tulla 6-24 tunnin aikana kuukaudessa, siis vain 12 päivänä vuodessa, suunnilleen, ellei ovulaatioita jää väliin. Kyllä touhua silloin haluaakin nopeuttaa.

Olen siis käynyt jo useaan kertaan läpi sen vaiheen, jossa googlataan raskaaksi tuloa edistäviä tekijöitä. Esittelen tässä ne, jotka kuulostavat järkeenkäyviltä ja jätän akupunktiot ja homeopatiat epätoivoisempaan elämänvaiheeseen, jota toivottavasti ei koskaan tule.

Nainen

• Vältä turhia lääkkeitä. Särkylääkkeet, antihistamiinit ja vatsa- ja verenpainelääkkeet alentavat hedelmällisyyttä. Lopetin antihistamiinien popsimisen heti kun luin tämän jostain - atshii!
• Älä stressaa! Helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä itsensä voi kuitenkin välillä pakottaa rentoutumaan, vaikkapa joogaamalla. Ajattelin kokeilla sitä lähiaikoina.
• Harrasta liikuntaa. Endorfiinit, yleiskunto, terveys, rentous diipadaapa. Liiallinen liikunta kuitenkin saattaa kääntyä raskaaksi tuloa vastaan, mutta sillä varmaankin tarkoitetaan lähinnä itsensä rääkkäämistä kisakuntoon. Normiliikunta on aina jees.
• Vältä liiallista kofeiinia. Kolme kuppia päivässä on kohtuukäyttöä, mikä ilmeisesti on sama määrä, jonka saa järjen rajoissa nauttia raskaana ollessakin. Olen tehnyt melkoisen parannuksen tähänkin viimeisen parin viikon aikana ja vähentänyt kahvinjuontia suunnilleen kahdeksasta kupista kolmeen - vaikka ne kolme ovatkin edelleen kenties liian isoja. (Muistaakseni se sääntö oli kolme 1½ desin kuppia.) Tapakahvittelua saa kuitenkin hyvin korvattua rooibos-teellä.
• Juo greippimehua tai syö greippiä. Tämä kuulosti aluksi ihan höpöhöpöltä, mutta käy tavallaan järkeen. Greipin nimittäin pitäisi paksuntaa kohdun limakalvoja niin, että munasolun on helpompi kiinnittyä ja raskauden alkaa. Greipin popsiminen saattaa siis edesauttaa tietynlaisista ongelmista kärsiviä - ja onhan se toki terveellinen hedelmä muutenkin, ehkäisee kuulemma myös virtsatietulehduksia. Kumma juttu on mielestäni se, että kaikilla keskustelupalstoilla puhutaan nimenomaan greippimehusta eikä greipistä itsestään. Kuitenkin greippimehua on ihan äärimmäisen vaikea löytää mistään. Pirkalla on joku kolmen hedelmän mehu, jossa yhtenä on greippi ja lisäksi löytyy Rybb & Deckersin greippimehu, joka ei sekään ole sellaista ytyä täysmehukamaa mitä keskusteluissa peräänkuulutetaan. Niinpä olen päätynyt syömään oikeita greippejä. Voihan ne toki puristaa mehuksi jos tahtoo. Tarkasta määrästä ei ole mitään tietoa. Olen syönyt puolikkaan tai kokonaisen greipin päivässä fiiliksen mukaan. Kaksplussalaiset kertovat, että greippikuurilla pitäisi olla kierron alusta ovulaatioon asti.
• Juo punaviiniä! Nyt unohtakaa vihdoin se valkoviinin litkiminen, sillä ei nääs ole minkään valtakunnan terveysvaikutuksia. Googlaamalla selvitin senkin, miksei. Onhan se nyt kumma, rypäleistä kuitenkin kaikki viinit tehdään. Salaisuus piilee ilmeisesti rypäleiden kuorissa - käy järkeen, sillä ovathan kaikki terveysainekset perunassakin kuoressa. Valkoviiniä valmistettaessa rypäleet erotetaan kuoristaan aikaisessa vaiheessa, eivätkä kuorien terveysbonukset päädy viiniin saakka. Punaviiniä valmistettaessa kuoret erotellaan myöhemmin ja taika-aineksia joutuu ennen sitä viiniin. Hedelmällisyyden kannalta punkkua kannattaa juoda, koska se lisää verenkiertoa kohdussa ja parantaa siten niinikään kiinnittymismahdollisuuksia.
• Vältä alkoholia (paitsi siis punaviiniä pieninä määrinä), tupakkaa ja huumeita. Tarvitsiko tätä sanoa? Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin muuten sanoa, että tupakoinnin lopettaminen on r-a-n-k-k-a-a. Ei varmastikaan kaikille, mutta ainakin minulle. Ei siis kannata ajatella lopettavansa sitten kun tulee raskaaksi, silloin itkettää hormonihyrskyissä tarpeeksi muutenkin. Olin kuukauden verran todella ahdistunut lopetettuani tupakoinnin. Ja sitä paitsi, se tosiaankin alentaa merkittävästi hedelmällisyyttä.
• Vitamiinitasapaino kunniaan. On kai loogista, että tulevan äidin pitää voida fyysisesti hyvin. Vitamiineista on harvemmin haittaa kuin hyötyä. Foolihappoa kannattaa alkaa popsia jo ennen raskautta ja multivitamiinit pitävät perusterveyttä yllä. Joku vinkkasi jollain keskustelupalstalla, että E-Epa edesauttaisi raskautumista, mutta suhtaudun tähän varauksella - lähinnä koska se on niin hiton kallista. Kalaöljykapseleita, multivitamiinia, c-vitamiinia, magnesiumia ja foolihappoa kuitenkin popsin hyvillä mielin.
• Hankkiudu normaalipainoon. Ylipaino ja alipaino alentavat hedelmällisyyttä.
• Älä syö papaijaa. Joissain maissa sitä ilmeisesti käytetään ehkäisykeinona, joten se ei välttämättä ole hyväksi raskaaksi haluavalle.
• Vaihda rasvaton maito punaiseen. Kermajäätelöllä ei ilmeisesti kannata alkaa mässäillä, mutta vähärasvaiset maitotuotteet vaikuttavat naisen hedelmällisyyteen negatiivisesti verrattuna rasvaisempiin. Päivittäinen kalorimäärä ei kuitenkaan saisi kilahtaa korkeuksiin vaihtamalla, mutta normaalisti maitotuotteita nauttivalla on tuskin vaaraa jos vaihtaa vähän rasvaisempaan jogurttiin ja maitoon.

Mies

• Vältä röökiä, viinaa ja huumeita. Tarvitsiko tätäkään sanoa? Miehen tulisi kuitenkin erityisesti vältttää huumeita, sillä esimerkiksi pilvenpoltto saa siittiöt sekoamaan ja uimaan miten sattuu - ne eivät siis osaa enää suunnistaa kohti munasolua!
• Älä istu läppäri sylissä. Tämä on nykymaailman vitsaus. Liika kuumuus nitistää siittiöt. Sama pätee siis kuumiin kylpyihin ja lämpöhuopiin. Saunominen on kuitenkin ihan okei, pitihän jonkun suomalaisen sekin tutkia.
• Älä hankkiudu kuumeeseen. Edelliseen liittyen, kuume keittää siittiöt ja joillain miehillä voi kestää jopa puoli vuotta että ne normalisoituvat! Pidä siis kuume loitolla, vitamiinit auttavat ennaltaehkäisyyn ja Finrexin akuuttiin hoitoon.
• Älä syö papaijaa.
• Vältä stressiä.
• Vältä ylipainoa.
• Syö foolihappoa. En muista miksi, mutta miehenkin kannattaa. Ja vitamiinit muutenkin. Periaatteessa miehen hedelmällisyyteen pätevät pitkälti samat säännöt kuin naisenkin, lukuun ottamatta punkku- ja greippikuuria.
• Älä latki colajuomia! Muistaakseni niitä pitää tosin juoda seitsemän litraa viikossa, jotta ne merkittävästi harventavat siittiökantaa, mutta tunnen tyyppejä, jotka juovat puolentoista litran pullon päivässä. Ei kannata.
• Varo espanjalaisia tomaatteja. Kuulin tämän jutun monta vuotta sitten mummoilta kahvipöydässä, enkä ole satavarma pitääkö (nykyään) paikkaansa, mutta varahan ei tunnetusti venettä kaada. Mummot kertoivat, että espanjalaisilla tomaattitiloilla työskentelevät miehet ovat hedelmättömiä tomaatteihin ruiskutettavien tuholaismyrkkyjen takia. Kannattaa siis vähintäänkin pestä ulkolaiset hedelmät ja vihannekset erittäin hyvin.

Kimpassa

• Huomio liukuvoiteeseen. Joissain liukuvoiteissa on joitakin siittiöitä tuhoavia aineita, mistä ei valitettavasti välttämättä varoitella erikseen. Kannattaa siis varmistaa, ettei liukkari ole samalla ehkäisykeino!
• Orgasmi yhdynnässä. Tästä ollaan eri puolilla vähän eri mieltä, mutta joissain paikoissa yksiselitteisesti mainitaan, että hedelmöittyminen tapahtuu todennäköisemmin, mikäli nainen saa orgasmin sekstaillessa: silloin nainen "imee" siittiöt sisäänsä tehokkaammin. L-koodissakin Betten käskettiin tuottaa Tinalle orgasmi hedelmöityshoitohommissa - varma merkki siitä, että kannattaa. Eikä tartte liukkaria!
• Asennot. Enimmäkseen luultavasti höpöhöpöä, eikä kannata uskoa teorioita asentojen vaikutuksista, mutta kyllä sen nyt mielestäni maalaisjärkikin sanoo, että mikäli siittiöt matkaavat alamäkeen, niillä voi mahdollisesti olla kovempi vauhti päällä kuin esimerkiksi silloin jos sekstailette esimerkiksi seisaaltaan seinää vasten. Vai?

Raskaaksi tänä vuonna?

Digitaalinen ovulaatiotesti.

Uuden blogin perustaminen on aina jännittävää. Vähän kuin aloittaisi puhtaalta pöydältä. Ja toisaalta se on hirveän vaikeaa, koska sitä oikeastaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Sitä joutuu kysymään itseltään, kuka haluan tässä blogissa olla, millainen tyyppi, rento vai asiallinen, analyyttinen vai vuodattava. En osaa sanoa millainen bloggaaja aion tässä blogissani olla. Tyylini kirjoittajana on nykyään melko asiallinen, joskin kuiva huumori pilkahtelee siellä täällä niin että jotkut jopa jaksavat tekstejäni lukea. Toisaalta päätin perustaa tämän blogin juuri sitä varten, että voisin suunnilleen suoraan kertoa jonnekin tuntojani. Yritän siis antaa itkupotkuraivarienkin muuttua täällä tekstuaalisiksi.

Olen päättänyt olla kertomatta kenellekään, että yritän tulla raskaaksi. Miehelleni kerroin, koska käytimme aiemmin ehkäisynä kondomeja ja niin ollen oli pakko. Ystäväni olen päättänyt säästää kertomuksilta ovulaatioistani, sekstailusta, toivosta ja pettymyksistä. Samalla säästän itseni siltä, että asettaisin itseni vapaaksi riistaksi kysymyksille ja ovulaatioideni puimiselle. Varmaankin jotkut aavistelevat jotain, mutta lähipiirini on osoittanut huomattavaa hienotunteisuutta sikäli, ettei kukaan (yhtä ystävää lukuun ottamatta) ole alkanut kysellä lasten perään, vaikka olemme olleet naimisissa pian kaksi vuotta. Varjopuolena tällä päätöksellä on luonnollisesti se, että en voi puhua kenellekään tietyistä ajatuksistani. Miehelle voi kertoa rajallisen määrän kertoja "mä haluun vauvan" ennen kuin tämä menettää hermonsa. Tässä tämä blogi astuu kuvaan.

Kerrottakoon hieman taustoja. Olen aina halunnut lapsia ja aika ajoin niiden hankkiminen on jopa tuntunut mielestäni ajankohtaiseltakin, mutta halu ei ole koskaan kohdannut kenenkään miehen kanssa oikeaan aikaan. Aviomieheni kypsyi ajatukselle viimein reilu vuosi sitten, jolloin itse otin kuitenkin takapakkia ja aloin pelätä. Viime kesänä harrastimme suojaamatonta seksiä kerran kännissä ja muistan elävästi, miten kauhuissani olin seuraavana päivänä raskauden mahdollisuudesta. Asiat kuitenkin muuttuivat hyvin nopeasti ja viime lokakuuhun mennessä olin jo valmis hankkimaan vauvan. En oikein tiedä itsekään mitä tapahtui. Varsinaisesta vauvakuumeesta en oikein puhuisi vieläkään, mutta joskus viime syksyn tietämillä asiat vain loksahtivat kohdalleen ja tajusin, että nyt on aika.

Lopetin elokuussa tupakoinnin kymmenen vuoden polttamisen jälkeen ja päästyäni pahimmista ahdistusoireista ja itkeskelystä sen jälkeen aloin huomata kaikenlaisia hyviä vaikutuksia. Rahaa säästyy, ruoka maistuu ja niin edelleen, mutta mikä tärkeintä, monta vuotta kateissa ollut kiinnostukseni seksiin heräsi. Ja ruumiini alkoi tuntua vauvalle sopivalta kodilta.

Olemme siis nyt olleet käyttämättä ehkäisyä suunnilleen kahdeksan kuukauden ajan. Jouluun asti olin kuitenkin töissä eri paikkakunnalla ja tapasin miestäni vain viikonloppuisin, joten kovin hyviä hedelmöittymismahdollisuuksia ei viime vuonna ollut. Tänä vuonna alkoi siis varsinainen yrittäminen. Kolmen tai neljän kierron ajan olen nyt käyttänyt ovulaatiotestejä. Tilasin aluksi niitä halvimpia liuskoja, joista pitäisi tulkita viivojen voimakkuuksia. Sain vasta kolmannessa testikierrossa ovulaation kiinni itse teossa, eli viivan joka oli yhtä voimakas kuin kontrolliviiva. Totesin liuskatestit lopulta hankaliksi tulkita ja tilasin pakkauksen (kalliita) ClearBluen digitaalisia ovulaatiotestejä, jotka näyttävät rehellistä hymynaamaa silloin kun pitää duunailla. ClearBlueta käytin siis ensimmäisen kerran viime kierrossa. Ovulaatio tuli silloin viikkoa aiemmin kuin PeriodTrackerini ennusti, edelliset menkat olivat jotenkin omituiset ja missasimme mahdollisesti sen "toisen hedelmällisen päivän".

PeriodTracker on siis mobiiliapplikaatio, jonka saa ladattua ilmaiseksi ainakin Lumialle. Se on periaatteessa kuukautiskalenteri, johon voi lisätä monenmoista dataa, kuten limansa koostumuksen ja sen, milloin on ollut yhdynnässä. Kuukautisten perusteella se ennustaa ovulaation ajankohdan, mikä antaa vähän vihjeitä siihen, milloin ovulaatiotestejä kannattaa alkaa tehdä.

PeriodTrackeriani tiiraillessani havaitsen aina, että loppujen lopuksi emme ole tänäkään vuonna kovin epätoivoisesti yrittäneet raskautta. Jostain syystä mieheni ei vaikuta kiinnostuneelta viikon mittaisesta seksifestivaalista ja minä puolestani alan menkkojen lopun lähestyessä stressata sitä, saanko hänet sekstailemaan oikealla hetkellä, eikä stressaaminen tunnetusti auta raskaaksi tuloa ollenkaan.

Olen siis lyhyessäkin ajassa havainnut, että lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. Huoli alkaa hiljalleen nostaa päätään, sillä kyllä tälläkin yrittämällä olisi joku hedelmällisempi jo pamahtanut paksuksi. On hyvin ahdistavaa kohdata näin iso asia, johon ei hirveästi voi itse vaikuttaa. Yritän kuitenkin pysyä optimistisena ja rauhallisena, vaalia terveitä elintapoja ja pysytellä järjissäni. Elämässä on paljon muutakin kuin lasten hankkiminen ja jos vain tietäisin, että kaikki tulee lopulta menemään hyvin, voisin relata ja odotella sitä.

Tämän oli tarkoitus olla jonkin sortin aloitteluteksti, mutta sorruin heti ovulaatiodiskurssiin ja aloin tilittää kiertojani turhan yksityiskohtaisesti niin että potentiaalisten lukijoiden kiinnostus varmasti romahtaisi heti. Yritän kehitellä seuraavaa postausta varten jonkinlaisen teeman.