Eilinen päivä meni ihan pohjamudissa. Itkin vaan lohduttomasti mieheni olkapäätä vasten. Ällöttää koko oma itse ja ruumis, joka ei meinaa toimia missään asiassa niin kuin pitäisi. Saaketin siitepölykin tukkii nenän ja mustaa mielen tällä hetkellä, enkä tosiaan edes popsi niitä muutenkin niin tehottomia mutta hedelmällisyyttä alentavia antihistamiineja. Vituttaa kaikki turha vaivannäkö, vitamiinien popsiminen, greipinsyönti ja punaviinin latkiminen, rasvaiseen maitoon vaihtaminen, kahvin juonnin rajoittaminen kolmeen kuppiin päivässä, yletön seksifestivaali, joogaaminen, lenkkeily ja kaikki... kun sitten ei edes tule koko vitun ovulaatiota! Ja kaiken kukkuraksi mies on ollut tämän viikon kipeä, kuumeinen jopa, i.e. keittänyt siittiöitä, mistä toipumiseen voi mennä jopa puoli vuotta.
Vittu jee!!!
Ollaan tässä muuten päätetty muuttaa, mikä tapahtuu virallisesti heinäkuussa. Nyt alkaa sekin ahdistaa. Päätettiin muuttaa pienempään asuntoon, koska meillä on älytön vuokra ja turhia neliöitä olohuoneessa. Vuokraa saatiin alennettua melkein parisataa ja neliöitä katoaa 25, joiden mukana myös yksi huone: muutamme siis kolmiosta kaksioon. Tähän kolmioon muuttoa ei mitenkään suunniteltu ajatellen perheenlisäystä - muutimme aikanaan tähän ensimmäisen kerran yhteen. Silloin kaksioon muuttaminen tuntui ahdistavalta. Nykyään olemme jo niin perheytyneet, ettei oman tilan tarve ole enää niin suuri ja kaksioon muutto alkoi tuntua ihan ookoolta idealta. Mutta kyllä se silti nyt vähän alkaa ahdistaa. Jos tulee riita olohuoneessa, toisen pitää painua ovia paiskoen makuuhuoneeseen. Ja koska se ovien paiskoja on yleensä mies enkä minä, se painuu silloin minun reviirilleni, koska täällä makuuhuone on aina ollut enemmän "minun" alueeni, kun taas miehellä on kokonainen huone kamoilleen ja itsensä toteuttamiselle. Ja minulla siis sängyn täyttämä huone. Mutta nyt siis tosiaan mieskin joutuu luopumaan man cavestaan.
No, anyway, mietityttää tässä että onko pienempään asuntoon muuttaminen nyt huonon onnen manaamista, viesti maailmankaikkeudelle siitä, ettemme odota perheenlisäystä lähiaikoina. Toisaalta isompaan asuntoon muuttaminen ja lastenhuoneen kalustaminen se vasta toisikin huonoa onnea, luulen. Ehkä tämä toimii käänteispsykologisesti hyvin ja tulen raskaaksi heti kun muutetaan. Jooko, pliis?
Tai ehkä asuinolosuhteilla ei ole mitään tekemistä lisääntymisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti