Raskaaksi tänä vuonna?

Digitaalinen ovulaatiotesti.

Uuden blogin perustaminen on aina jännittävää. Vähän kuin aloittaisi puhtaalta pöydältä. Ja toisaalta se on hirveän vaikeaa, koska sitä oikeastaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Sitä joutuu kysymään itseltään, kuka haluan tässä blogissa olla, millainen tyyppi, rento vai asiallinen, analyyttinen vai vuodattava. En osaa sanoa millainen bloggaaja aion tässä blogissani olla. Tyylini kirjoittajana on nykyään melko asiallinen, joskin kuiva huumori pilkahtelee siellä täällä niin että jotkut jopa jaksavat tekstejäni lukea. Toisaalta päätin perustaa tämän blogin juuri sitä varten, että voisin suunnilleen suoraan kertoa jonnekin tuntojani. Yritän siis antaa itkupotkuraivarienkin muuttua täällä tekstuaalisiksi.

Olen päättänyt olla kertomatta kenellekään, että yritän tulla raskaaksi. Miehelleni kerroin, koska käytimme aiemmin ehkäisynä kondomeja ja niin ollen oli pakko. Ystäväni olen päättänyt säästää kertomuksilta ovulaatioistani, sekstailusta, toivosta ja pettymyksistä. Samalla säästän itseni siltä, että asettaisin itseni vapaaksi riistaksi kysymyksille ja ovulaatioideni puimiselle. Varmaankin jotkut aavistelevat jotain, mutta lähipiirini on osoittanut huomattavaa hienotunteisuutta sikäli, ettei kukaan (yhtä ystävää lukuun ottamatta) ole alkanut kysellä lasten perään, vaikka olemme olleet naimisissa pian kaksi vuotta. Varjopuolena tällä päätöksellä on luonnollisesti se, että en voi puhua kenellekään tietyistä ajatuksistani. Miehelle voi kertoa rajallisen määrän kertoja "mä haluun vauvan" ennen kuin tämä menettää hermonsa. Tässä tämä blogi astuu kuvaan.

Kerrottakoon hieman taustoja. Olen aina halunnut lapsia ja aika ajoin niiden hankkiminen on jopa tuntunut mielestäni ajankohtaiseltakin, mutta halu ei ole koskaan kohdannut kenenkään miehen kanssa oikeaan aikaan. Aviomieheni kypsyi ajatukselle viimein reilu vuosi sitten, jolloin itse otin kuitenkin takapakkia ja aloin pelätä. Viime kesänä harrastimme suojaamatonta seksiä kerran kännissä ja muistan elävästi, miten kauhuissani olin seuraavana päivänä raskauden mahdollisuudesta. Asiat kuitenkin muuttuivat hyvin nopeasti ja viime lokakuuhun mennessä olin jo valmis hankkimaan vauvan. En oikein tiedä itsekään mitä tapahtui. Varsinaisesta vauvakuumeesta en oikein puhuisi vieläkään, mutta joskus viime syksyn tietämillä asiat vain loksahtivat kohdalleen ja tajusin, että nyt on aika.

Lopetin elokuussa tupakoinnin kymmenen vuoden polttamisen jälkeen ja päästyäni pahimmista ahdistusoireista ja itkeskelystä sen jälkeen aloin huomata kaikenlaisia hyviä vaikutuksia. Rahaa säästyy, ruoka maistuu ja niin edelleen, mutta mikä tärkeintä, monta vuotta kateissa ollut kiinnostukseni seksiin heräsi. Ja ruumiini alkoi tuntua vauvalle sopivalta kodilta.

Olemme siis nyt olleet käyttämättä ehkäisyä suunnilleen kahdeksan kuukauden ajan. Jouluun asti olin kuitenkin töissä eri paikkakunnalla ja tapasin miestäni vain viikonloppuisin, joten kovin hyviä hedelmöittymismahdollisuuksia ei viime vuonna ollut. Tänä vuonna alkoi siis varsinainen yrittäminen. Kolmen tai neljän kierron ajan olen nyt käyttänyt ovulaatiotestejä. Tilasin aluksi niitä halvimpia liuskoja, joista pitäisi tulkita viivojen voimakkuuksia. Sain vasta kolmannessa testikierrossa ovulaation kiinni itse teossa, eli viivan joka oli yhtä voimakas kuin kontrolliviiva. Totesin liuskatestit lopulta hankaliksi tulkita ja tilasin pakkauksen (kalliita) ClearBluen digitaalisia ovulaatiotestejä, jotka näyttävät rehellistä hymynaamaa silloin kun pitää duunailla. ClearBlueta käytin siis ensimmäisen kerran viime kierrossa. Ovulaatio tuli silloin viikkoa aiemmin kuin PeriodTrackerini ennusti, edelliset menkat olivat jotenkin omituiset ja missasimme mahdollisesti sen "toisen hedelmällisen päivän".

PeriodTracker on siis mobiiliapplikaatio, jonka saa ladattua ilmaiseksi ainakin Lumialle. Se on periaatteessa kuukautiskalenteri, johon voi lisätä monenmoista dataa, kuten limansa koostumuksen ja sen, milloin on ollut yhdynnässä. Kuukautisten perusteella se ennustaa ovulaation ajankohdan, mikä antaa vähän vihjeitä siihen, milloin ovulaatiotestejä kannattaa alkaa tehdä.

PeriodTrackeriani tiiraillessani havaitsen aina, että loppujen lopuksi emme ole tänäkään vuonna kovin epätoivoisesti yrittäneet raskautta. Jostain syystä mieheni ei vaikuta kiinnostuneelta viikon mittaisesta seksifestivaalista ja minä puolestani alan menkkojen lopun lähestyessä stressata sitä, saanko hänet sekstailemaan oikealla hetkellä, eikä stressaaminen tunnetusti auta raskaaksi tuloa ollenkaan.

Olen siis lyhyessäkin ajassa havainnut, että lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. Huoli alkaa hiljalleen nostaa päätään, sillä kyllä tälläkin yrittämällä olisi joku hedelmällisempi jo pamahtanut paksuksi. On hyvin ahdistavaa kohdata näin iso asia, johon ei hirveästi voi itse vaikuttaa. Yritän kuitenkin pysyä optimistisena ja rauhallisena, vaalia terveitä elintapoja ja pysytellä järjissäni. Elämässä on paljon muutakin kuin lasten hankkiminen ja jos vain tietäisin, että kaikki tulee lopulta menemään hyvin, voisin relata ja odotella sitä.

Tämän oli tarkoitus olla jonkin sortin aloitteluteksti, mutta sorruin heti ovulaatiodiskurssiin ja aloin tilittää kiertojani turhan yksityiskohtaisesti niin että potentiaalisten lukijoiden kiinnostus varmasti romahtaisi heti. Yritän kehitellä seuraavaa postausta varten jonkinlaisen teeman.